Niin ne vain vuodet vierii ja meidän koiruus se täytti tänään jo neljä vuotta....

Tälläinen pieni tolleripoika meille kotiutui maaliskuussa -06....

..ja tässä samainen tolleripoika jo isoksi kasvaneena kakkunsa ääressä. Sen verran tottelevaiseksi on saatu opetettua, että vaikka ahne ruualle onkin niin käskystä voi herkkujen vieressä istua;)

Katselin tuossa menneen vuoden kirjoituksia ja vuosi sitten ei mitään luvattu, joten suunnitelmat ovat siltä osin toteutuneet. Viime vuoden ehdottomasti paras  ja mieleenpainuvin kokemus oli Remun ensimmäinen alo1- tulos WT-kokeesta ja kyllähän paljon muitakin hyviä hetkiä vuoteen on mahtunut. Emäntäkin uskaltautui kokeilemaan toko-kisoja, lienee siinä sivussa saanut vähän tokokärpäsen puremaakin...

Tälle vuodelle voimme nyt julkisesti asettaa ainakin pari tavoitetta, jotka toivon mukaan myös saamme toteutumaankin jossain vaiheessa; eli saada WT:ssä avoimesta luokasta tulos, tähtäimenä tietenkin se himoittu ykköstulos...

sekä saada tokossa ongelmat ratkaistua ja saada vihdoinkin alo1-tulos ja päästä siirtymään siinäkin avoimeen luokkaan....

Näyttelyissä käydään muutamissa pyörähtämässä ja kuulemassa mitä mieltä kukakin tuomari Remusta on, mutta sillä saralla ei varsinaisesti suuria odotuksia ole. Kaikista tärkeintä tulee kuitenkin olemaan että Remu pysyisi mahdollisimman terveenä ja touhukkaana pallohulluna kuten tähänkin saakka.

Vaikka nyt pakkanen paukkuu ja iltaisin on pimeää,  eikä ulkona välillä voi pitkiä aikoja olla, niin silti Remukin pukee ylleen huomioliivin ja immeiset itselleen tyylikkäät otsalamput ja eikun iloisella mielellä lenkkeilemään;)