...niin ettei ole mukamas ollut aikaa päivittää tätä blogia tai ole ollut mitään suurta mullistavaa Remun elämässä... Onhan tässä parin kuukauden aikana kuitenkin tapahtunut vaikka kuinka: Remu on ollut ahkerasti mukana sorsastuksessa lokakuun puoliväliin saakka ja edistystä käytännön metsästyksessä on tapahtunut, enää ei veneessä ole tärisevä ja joka suuntaan sinkoileva tolleri vaan uljas metsästyskaveri joka toimii käskyjen mukaan ja löytää ne haavakotkin. Lienee isännällä ollut mielessä hanhien saaminenkin, se olisi ollut kyllä mielenkiintoinen nähdä kuinka Remu olisi edes yrittänyt kantaa hanhea... Remu on ollut mukana myös vaanimassa teerejä ja kun ohi sattui loikkimaan jänis, joka joutui silmätysten pyssyn piipun kanssa, niin hakipa Remu reippaana poikana jäniksen isännälle.Syyskuun alkupuolella oli Savon Nuuskujen järjestämät WT-kisat, joissa jälleen kerran meidän tollon ura koekoirana tyssäsi toiseen rastiin, jolloin herra päätti kuseskella ja revitellä....argh...koira, joka osaa vaaditut tehtävät harjoituksissa.... kisat ovat nyt pannassa toistaiseksi, mietitään ohjaajan vaihtoa kokeeseen vielä jossain vaiheessa mutta nyt harjoitellaan noutojuttuja omaksi ja koiran iloksi.
Remun kanssa nautittiin aurinkoisesta syyssäästä jokin tovi sitten josta pari kuvaa todisteena.








Näissä maisemissa on mukava kuljeskella ja mietiskellä... ja Remun viipottaa vapaana...

Emäntä on ottanut tuntumaa  kaksiin agilytykisoihin ihan ratahenkilönä eli rakentamassa ratamestarin ja tuomarin ohjeiden mukaan rataa jne. Siinä on sivussa pystynyt seuraamaan mielenkiinnolla eilaisia ohjaustyylejä ja oma mielenkiinto kohdistuu niihin harvoihin tollereihin, jotka ottavat osaa kisoihin. Me edelleen ollaan Remun kanssa jaksettu käydä viikottain agilityn alkeita, ollaan saatu kokeilla ohjaamista jo pienillä radan pätkillä, välillä hakataan päätä seinään (siis ohjaaja mokaa tai on liian hidas...tai Remu keksii kivoja "kuinka pääsen helposti 60cm korkealla olevan riman ali tms.) mutta pääsääntöisesti molemmat nautitaan oppimisen riemusta vaikka monia asioita saamme opetella vielä pitkään. Viimeksi harjoituksissa Remun mielestä keinu on niiiiin kiva, ettei siitä malta pysyä poissa eikä haittaa vaikka kuinka keinu notkahtaa ja paukahtaa, ja virtaa olisi riittänyt muille jakaa tosin kuulolla oloa ei....mutta ehkä se on niin kuin meidän ohjaaja sanoi, ole hyvilläsi että koira on innokas eikä sitä tarvitse vetää perästä...jep!
Emäntä on Remun kanssa käynyt pienessä ryhmässä opettelemassa myös tokon alokasluokan liikkeitä, katsotaan mitä tuleman pitää... Näillä eväillä mennään loppuvuosi, Remun silmät peilataan marraskuun alkupuolella muita sovittuja juttuja ei sitten ole. Mietitään näyttelyitä ja muita sitten ensi vuonna.