...molempia näitä mahtuu tämän kesän ja syksyn tapahtumiin. Remuhan starttasi heinäkuun lopulla Tolleri-nomessa, jossa hyvin alkanut kisa päättyi sitten viimeisellä rastilla viimeiseen varikseen tuomiona riistasta kieltäytyminen...voihan varis...kotiin vietäväksi tuli kuitenkin palkinto parhaasta alokasluokan yhteistyöstä sekä Kiharakerhon lahjoittama kiertopokaali tekstillä  "Ennenkuin-cup" eli suomeksi palkinto siitä kuinka lähellä onnistuminen olikaan..niin lähellä mutta silti niin kaukana.

Sorsastus on Remun kohdalla mennyt eteenpäin, eli tykkää siitä touhusta kuin hullu puurosta...ja vähän hulluhan tuo tollo siellä metsällä on...

Veneessä ei voi istua vaan nimenomaan pitää seisoa reunalla joko tyyliin näin...

 

 

..tai sitten näin, syynä on hiiirmuinen into ja että tuo perässä istuva ohjaaja on sen näin aikoinaan antanut hyöriä..eli sitä saa mitä tilaa...

Kaislikossa vain suhisee kun Remu kiertää etsimässä lintuja, tosin välillä lähtee turhan kauaksikin etsimään ja kurkii sitten jostain kauempaa kuinka ne muut ei tule perässä, mutta osaa olla passissa myös hiljaa paikoillaan sekä hakea tipuset sitten tarvittaessa ohjattuna mikäli tarve vaatii, eli vuosi vuodelta kokemuksen myötä on Remu alkanut hoksata mitä järvellä siltä odotetaan ja mitä sen tulee tehdä.

Tolleri-Wt oli sitten syyskuussa Inkoossa, jonne mekin sitten ajeltiin yli 350km suuntaansa. Päivä alkoi rastilla jossa ensin oli ykkösmarkkeeraus ojaan, ojan edessä kaislikkoa ja siinä tuntui että eipä hyvin alkanut tämä rasti, sillä niin ohjaamiseksi meni se markkeeraus kuin olla voi. Samaan rastiin kuului myös ohjaus toiseen kohtaan pellolle. Toinen rasti oli myös pellolla eri kohdassa ja erilaisessa maastossa, mutta enpä enää muista mitä rastilla piti tehdä...hakea dami, olisiko ollut jotain markkeerausta...? Aiemmin oli jo tuomari sanonut, että nyt voisi harjoitella lammasaidan yli hyppäämistä, ja eihän siitä Remun kohdalla meinannut mitään tulla, ensimmäisellä harjoituskerralla pasautti siis päin aitaa ja kirsuun ruttuja ja silmäkulma turvoksiin...

Kaksi muuta rastia olikin sitten veden äärellä, kakkosmarkkeerausta ja hakua. Ne Remu suoritti hienosti ja etenkin viimeisellä rastilla ollut haku parityökentelynä oli mukavaa katsottavaa, koira jaksoi pitkästä päivästä huolimatta tehdä tehokasta hakutyöskentelyä. Mielessä oli että jokin tulos saadaan, mutta finaaliin tuskin on mitään asiaa...yllätys olikin melkoinen kun käsky finaaliin kävi ja siinä vaiheessa epäilys mahdollisesta finaalitehtävästä...niinpä, siellähän se saamarin lammasaita odotti...joo, ei mennyt Remu aidasta yli, eikä hoksannut aidan sivussa olevaa reikää, joten tulokseksi tästä päivästä tuli siis pyöreä nolla! Harmitti ja toisaalta taas ei, Remu teki kuitenkin parhaansa, se oikeasti yritti finaalitehtävässä kaikkensa ja on tuo koiruus oppinut kuuntelemaan pilliä;)  Finaalin jälkeen yhdessä saatiin Remu hyppäämään avustettuna ja houkutusten kera pari kertaa aidan yli, mutta vaikeaa se oli, joten tätä täytyy alkaa harjoittelemaan vastasen varalle.

 

 

Tänään oli sitten Tollereiden ja Savon Nuuskujen järjestämä tokokoe Varkaudessa. Hirvittävästä jännityksestä huolimatta tokoiltiin Remun kanssa ensimmäinen alokasluokan ykköstulos 176 pisteellä ja saatiin ikäänkuin kaupanpäälle Tolleriyhdistyksen  toko-tulokas titteli! Tavoitteena meillä oli että jos saadaan kaikista liikkeista pisteitä ilman nollia niin tyytyväisiä ollaan...ja näinhän siinä kävi. Viikon päästä on kotikisat hallilla (yhdistysten välinen haasteottelu) jossa osallistutaan vielä alokasluokkaan ja sitten päästään vihdoin harjoittelemaan kunnolla avoimen luokan liikkeitä. Nyt tuntuu kyllä tosi hyvälle! Kyllä se toko on kivaa:)...niin kivaa että emäntä ilmoitti halukkuutensa osallistua tollereiden tokotoimikuntaan...