Tämän vuoden leiri Himoksella on onnellisesti takanapäin ja vaikka sää olikin jälleen Suomen nykyisille kesille tyypillinen (lämmintä muutama aste plussan puolella, sataa vettä sekä pariin otteeseen rakeita..), niin loppujen lopuksi kun vaatetta oli tarpeeksi päällä niin hyvin sujui.

Leirillä emäntä osallistui Remun kanssa aloittelevien toko-ryhmään, josta joitakin vinkkejä tarttui kotiin vietäväksikin sekä tehtiin uudenlaisia harjoituksia mitä emme Remun kanssa ole aiemmin  tehneet. Haastetta harjoittelulle leirillä toi erilaiset häiriötekijät kuten rakennustyömaa, karanneet toiset koirat, joista yhdellä nartulla juoksut, paaaljon erilaisia tuoksuja, ohi kulkevat toiset koirat ja ihmiset jne.

(Remua kiinnostaa jokin muu kuin mitä ollaan tekemässä...)

Samuli otti osaa lapsi ja koira-kisaan, jossa toimittiin kuten oikeissakin koiranäyttelyissä, ja hyvinhän se kisa sujui, sillä he sijoittuivat kisassa toiseksi ja pitihän pokaalin kanssa poseerata, tosin kotimaisemissa

 

Leirillä aika kului nopeasti ja kun itse otti osaa koulutukseen niin aika suorastaan kului siivillä. Kiva oli tavata tuttuja leirillä ja paljon olisi tehnyt mieli muitakin nähdä, muttei vaan kohdalle ei sattunut. Ensi vuonna sitten leirille uusin kujein...

 

Ennen leiriä Remu otti osaa niihin nome-kokeisiin ja jos wt:ssä oli tunnelmat pilvissä niin nyt tultiin ryminällä maan pinnalle ja kenties hieman maanpintaa syvemmälle, sikäli mikäli koemaastoon vertaa;)

Koe oli suoritettavissa oleva alokasluokan koe tälle seudulle tyypillisessä suomaisessa letossa. Ensin oli  motivoitu markkeeraus variksella, sen jälkeen ohjaus veteen sorsalle laukauksen kera, hakuruutu (ainakin ruudussa 2 lokkia, 2 varista ja kani) ja lopuksi kakkosmarkkeeraus laukausten kera veteen lokeilla. Joo...ensimmäinen tehtävä meni jo alussa myttyyn, kun Remu-herra karkaa paukkuun ja isäntä joutuu pyytämään koiran takaisin ja lähettämään uudestaan. Ohjaus menee ok, tosin ote linnusta voisi olla varmempi, mutta se haku...huokaus...koira lähtee, kaartaa sinne suuntaan missä oli ensimmäinen markeeraus, eikä monista yrityksistä huolimatta saa hakua jälleen kerran käynnistymään, tulee tyhjänä takaisin tai jää jonkin matkan päähän kyselemään neuvoja...tuo ruudusta "hikisesti" yhden variksen kuivalta maalta ja yhden lokin veden rajasta,senkin varovaisesti siivestä kantaen ettei lintu vain vahingoitu...viimein tuomari keskeyttää kokeen.

No, mitäpä tästä opimme...nyt tiedetään mitä treenaamme erilaisin keinoin ja yritetään vielä...eihän tämä ollut kuin kolmas nome-koe...

Viikonloppuna on ryhmänäyttely Mikkelissä ja seuraava niin ikään samassa kaupungissa reilun kuukauden kuluttua, katsellaan mihin muihin näyttelyihin vielä voisi osallistua.