keskiviikko, 7. syyskuu 2011

Roska silmässä nomeilua....

...kertoo noin tiivistettynä Remun kuulumisista kesän aikana. Remuhan onnistui saamaan nometreeneissä ilmeisesti järviruokon tms. palan silmäänsä sillä seurauksella, että eläinlääkäri reissuhan siitä sitten tuli. Koira piti rauhoittaa nukuttamalla ja roska raaputtaa pois sarveiskalvon pinnasta, silmätippa- ja särkylääkekuuri siihen vielä lisäksi. Tämän episodin johdosta Remun Laukaan ja  Pieksämäen nomekokeet jäivät väliin...kyllä pikkasen harmitti, mutta minkäs teet. Eli jos joku on ihmetellyt meidän koereissuja Rovaniemelle ja Saloon niin siinäpä se syy.... Remu käväisi särkylääkekuurin jälkeen uudelleen hierottavanakin ja ainakin osa sen jumeista saatiin pois, ohjeena olisikin itse hieroa koiraa ja laittaa koira venyttelemään makupalan avulla...se tahtoo kummasti aina unohtua...

 

Rovaniemellä käväistiin kisaamassa elokuun puolessa välissä, majoituttiin Ranualla  ja siis hetki leikittiin turistia, kuten kuvista näkyy...

 

 

Itse koe-maastot olivat kyllä upeita ja sääkin sattui suosimaan, eli oikein kaunis aurinkoinen muttei liian kuuma elokuinen aamupäivä koepaikalla viivyttiin.

Remu oli kuulemma jonkin sortin nähtävyys, kuulema vuoden 1998 jälkeen ei heidän järjestämissä nomekokeissa ole avoimessa luokassa tolleria kisaillut...

..ja olisihan sitä tietysti voinut vähän paremmakin esityksen antaa...kaikki riistat Remu haki mitä pitikin, jopa korpinkin toi lintu silmillä kuten kuvasta näkyy;) mutta ohjaus oli Palanderimaista pujottelua eikä kuunnellut pilliä kunnolla, sekä markkeerauksissa unohti toisen heiton (eli ohjaamalla linnun löysi ja meinasipa kiivetä veneeseenkin, kun ohjaaja ohjasi tiettyyn suuntaan...kylläpä silloin teki ohjausta suoraviivaisesti...)

Tuloksena siis AVO3, ja koepöytäkirja kertoo karua kieltään (kun se viimein postin kautta itsellemme saimme....) Tuomarina kokeessa oli Risto Heikkonen

Haku: tekee itsenäistä hakua

Ohjattavuus:saisi kuunnella paremmin ohjaajaa

Paikallistamiskyky:näkee molemmat heitot, koira unohtaa ensiksi heitetyn

Riistan käsittely:hyvä

Muut ominaisuudet:rauhallinen passissa ja laukauksissa

Yleisvaikutelma: varmalla tavalla työskentelevä koira, joka kuitenkin unohtaa markkeeraustehtävän toisen riistan. Tämä laskee palkintosijaa

 

Tollerinome oli tänä vuonna Salossa ja pitihän se Kiharakerhon lahjoittama "ennenkuin cup" kiertopokaali viedä ajatuksella, että toivottavasti sitä ei tällä kertaa meille tule....

Remuherra into piukeana menossa kokeeseen.

Lieneekö tässä kuvassa se kuuluisa vaihto lokki, minkä Remu nokkelana poikana hakuruudussa vaihtoi...? Siinä vaiheessa oli meinaan sellainen tunne, että tämä oli muuten tässä, kiitos ja näkemiin.....

Piti kotona yrittää keksiä jotain erilaista poseerauskuvaa, kun kuulema blogin päivittäjällä on aina niitä samanlaisia.....

....mutta tässä tätä perinteistä mallia nyt sitten kuitenkin tulee;))

Tollerinome Remun kohdalla meni siis hyvin ja paremmin olisi ilman vaihtareita mennyt. Tuloksena siis AVO2 ja kotiin tuomisina oli kuvassa näkyvät kiertopokaalit ja maljakko. Remu oli siis vuoden 2011 Tollereiden NOME-MESTARI, paras Avo-luokan koira sekä palkittiin parhaasta avoimenluokan yhteistyöstä. Päivä oli pitkä ja mielellään oltaisiin lähdetty kotiin aikaisemmin, jostain kumman syystä meitä ei oikein päästetty lähtemään...

Fiilikset siis ovat kuvanlaiset, makealta maistuu ja makealta Remusta maistui meidän eväsleivät, jotka se ennen omaa suoritustaan autossa kaivoi kassista....

Koepöytäkirja on pikkasen parempaa luettavaa kuin Rovaniemellä, tuomarina Risto Heikkonen.

Haku: tekee itsenäistä hakua

Ohjattavuus: saadaan melko helposti ohjattua riistalle  (pakko itsekkin sanoa, että se oli Remulta ja isännältä nappi suoritus)

Paikallistamiskyky: näkee molemmat heitot ja noutaa molemmat.

Riistan käsittely: koira vaihtaa riistan sekä toivoisin spontaanimpia riistan ylösottoja

Muut ominaisuudet: rauhallinen passissa ja ammuttaessa

Yleisvaikutelma: hyvin kokeen tehnyt koira jolla pienet puutteet riistan käsittelyssä laskevat palkintosijaa.

 

 

keskiviikko, 6. heinäkuu 2011

Voihan jumit sentään...

...taas on aikaa blogin päivittämisestä vaikka onhan tässä jotain mukavaa ja vähemmän mukavaa ollut ja mennyt. Aloitetaan niistä vähemmän mukavista... sain vihdoin ja viimein tilattua Remulle ajan hierojalle ja sieltähän niitä jumeja löytyi useampikin, mutta etenkin oikean puolen etulavan seutu on jumissa ja kipeä (on vissiin ollut tietokoneella liikaa..). Vasenta puolta hierottaessa Remu selkeämmin rentoutui ja laittoi silmät kiinni, mutta oikeaa puolta hierottaessa äänteli siihen tyyliin, etten sellaista ääntä ole aiemmin kuullutkaan. Olin aiemmin ihmetellyt miksi Remu rintaa harjattaessa väistelee, muita selvästi havaittavia oireita emme olleet huomanneet. Nyt kotiläksynä hieroa itse tietyin väliajoin ja tehdä erilaisia venytyksiä, uudelleen hierojalle menemme parin viikon päästä. Että näin, edellisen kerran näitä jumeja oli pari vuotta sitten vasemmalla puolella ja silloinhan Remu näytti kivun nuolemalla/näykkimällä etutassujaan yms.

Sitten niihin mukavimpiin kuulumisiin, viime viikonloppuna Remu korkkasi nomessa avoimen luokan hienolla 2-tuloksella ja tuloksen arvoa nostaa kyllä huimasti tuo, että varmasti kipeää on liikkuminen maastossa tehnyt. Pöytäkirja on remumaista luettavaa...;)

Haku: tekee itsenäistä hakua, joka on alussa tehokasta. Loppua kohden teho hieman hiipuu ja olisi toivonut parin riistan sisäänottoa lisää.

Ohjattavuus: kuuntelee ohjaajaansa ja etenee riistalle vaivatta

Paikallistamiskyky: havaitsee heitot ja noutaa ne

Riistankäsittely: moitteeton, voisi ottaa ylös hieman nopeammin.

Muut ominaisuudet: rauhallinen

Yleisvaikutelma: tasaisella vauhdilla työskentelevä koira,joka selvittää kokeen pääpiirteittään mainiosti. Hakuun olisi toivonut hieman lisää tehoa.

Remun nomekokeeseen liittyi vielä toinenkin jännitysmomentti, kun herra on ollut niin lemmenpauloissa juoksuisen naapurin nartun takia, että hieman epäilytti malttaako kokeessa tehdä mitään, mutta onneksi ei juurikaan vaikuttanut. Herran lemmenkipeys on ollut muutaman päivän sellaista laatua, että isäntäväen hermo on ollut koetuksella. Nykyään kun piippaa ja herättää yölläkin...huoh..onneksi nyt näyttää tilanne rauhoittumaan päin olevan. Huvittavaa vaan että rakkauden kohde on 13-vuotias gorgi...

Kesäkuussa oli näyttelyt täällä kotikonnuilla ja Remu oli Rop... ja mikä ihaninta päästiin kerran elämässä-tyyliin sanomaan "ettemme voi ottaa sertiä vastaan"...:)) Hienoa oli käväistä ryhmäkehässä, kun kaikki rodut esiteltiin yleisölle  "seuraavana vuorossa novascotiannoutaja..." nämä on niitä harvoja tähtihetkiä mihin olemme päässeet/pääsemme.

Remun keikkakalenterissa on mahdollisesti kaksi nome-starttia heinäkuussa ja kai meidän pitäisi siihen tokoonkin ilmoittautua... ja eihän siihe sorsastuskauteenkaan pitkä aika ole, saataisiin vaan herran kroppa kuntoon ennen sitä.

tiistai, 10. toukokuu 2011

Miellyttävä Vuoden Avaus...

...on Remun kolmas serti 7.5.2011 ja nyt sitten muotovalion-arvo on viimeinkin saavutettu!

Kuvat kertokoon tällä kertaa meidän fiiliksistä....

 

Remu yrittää olla jotenkin cool....

 

"Ehkä mua pikkasen kuitenkin naurattaa...;)"

 

"Okei, mähän oon noutaja..."

 

Mitäs muuta meille kuuluu? Alkuvuodesta Remun kanssa korkattiin Tokossa avo-luokka tuloksena avo2 ja siitä kisasta taisi jäädä jotain muistoa...meinaan Remun tatuoitua korvaa koristi jonkin aikaa muutakin kuin pelkkä tatska;) Jep, jep naapurin hammashan se korvaa hieman hipaisi paikkamakuussa, Remun omaa syytä, mutta ylläri lienee niin meille kuin kanssakilpaajille että loppujen lopuksi saatiin 10 paikkamakuusta...tarina onkin sitten kaikkine vaiheineen tapahtumarikas, joten jääköön kirjoittamatta. Jotenkin ollaan paikkamakuun suhteen palattu juurille ja ei vaan innosta kisailu nyt...no viimeistään tolleri-tokossa taas, kun se kotipaikkakunnalla tänä vuonna järjestetään.

Remu kävi vappuaattona isännän kanssa Nilsiässä WT-kisoissa, joissa ei saletisti natsannut, tuloksena AVO0 joista kolme rastia nollia ja yksi 17 pistettä...damit jäi löytymättä, positiivistä että koira teki kuitenkin töitä , yritti etsiä eikä luovuttanut heti...tosin samassa kisassa taisi muillakin koirakoilla olla samansuuntaisia ongelmia...selityksen makuako?

Tollerileiri jää meiltä väliin, ellei sitten käydä tuttuja moikkamassa muuten vaan. Pieksämäellä on silloin ko. viikonloppuna näyttely, johon Remukin on ilmoitettu ja palveluskoirayhdistys on yksi järjestäjistä, joten talkoillaan siinä samalla. Katsotaan saadaanko nyt tuomarilta muuta mainintaa kuin että "saisi olla aavistuksen rungoltaan hoikempi..." on meinaan sama tuomari kuin toukokuussakin:)

perjantai, 31. joulukuu 2010

Vuosi 2010...

... Tähtihetkiä, tähdenlentoja, läheltä-piti-tilanteita ja välillä tassut todella syvällä suossa, niistä se Remun mennyt vuosi lyhyesti tiivistettynä koostuikin.

Tavoitteena oli saada Wt:ssä avoimesta luokasta tulos (niitähän tulikin avo 2 x2, avo 3) mutta se himoittu ykköstulos jäi siihen lammasaitaan Inkoossa Tolleriwt:ssä ja muistissa on kevään ensimmäisistä kisoista liian hiekkaiset damit...;)

Nomessa ei niitä tavoitteita uskallettu edes asettaa...toukokuussa Remu the Kanien kauhu (nouto-ote kanin takapuolesta jaksaa hymyilyttää edelleen) pääsi kisassa jäljelle, mutta kani jäi jäljen päähän ja tulokseksi alo 2. Heinäkuussa helle helli sitten sen kauan kaivatun ja salaa toivotun ykköstuloksen! Tollerinomessa tie päättyi sitten riistasta kieltäytymiseen viimeisellä variksella...kotiin tuomisena palkinto parhaasta alokasluokan yhteistyöstä sekä Kiharakerhon lahjoittama "Ennenkuin cupin" kiertopalkinto.

Näyttelyissä ei mennyt pöllömmin, viidessä käytiin ja tuloksena PU2 serti, PU2 vara-serti, PU3 vara-serti, PU3 sekä yksi eri ilman sijoitusta.

Tokossa tuli enemmän niitä ykköstuloksia kuin yksi ja TK1-koulutustunnus on plakkarissa. Tolleriyhdistyksen toko-tulokas titteli ja kiertopalkinto saatiin myös ikäänkuin kaupan päälle:)

Tokihan Remu on päässyt käytännön metsälle ja kulkee mukana lähes kaikkialle minne isäntäväkikin.

Tulevalle vuodelle lienee aika jotain tavoitteita asettaa: Wt:ssä ne avo-ykköstulokset ja nomessa startti avo-luokassa, siinä mikä tahaansa tulos on kiva yllätys (nollaa ei siihen lasketa...). Näyttelyissä viimeisen sertin metsästys jatkuu ja tokossa kilpaillaan avo-luokassa.

Tarkoitus tulevana vuonna toimittaa meillä olevat kiertopalkinnot eteenpäin eli suunnitelmissa osallistua Tollerinomeen sekä "Tolleritokoon"...ja mitä kaikkea muuta kivaa sitten ensivuonna keksitäänkään jää nähtäväksi, haaveitahan sitä kaikenlaisia pitääkin olla, mutta pidetään jotain ihan omana salaisena haaveina vain. Oikein hyvää ja tuloksekasta Uutta Vuotta 2011 kaikille!

 

lauantai, 20. marraskuu 2010

TK1 on nyt sitten totta ja muita erinomaisia kuulumisia....

Syksy on mennyt huimaa vauhtia eteenpäin ja pian ollaan joulukuussa, jolloin voi taas miettiä menneen vuoden tapahtumia ja asettaa tavoitteita ensivuodelle...mutta pysytään vielä tässä syksyssä. Lokakuussa Remu sai sen ensimmäisen tokon alokasluokan ykköstuloksen lisäksi toisen ykköstuloksen seurojen välisessä haasteottelussa ja vaikka kuinka olin ollut sitä mieltä, että siirrymme avoimeen luokkaan jäi ajatus siitä koulutustunnuksesta kaihertamaan...vielä yksi ykköstulos ja se olisi sitten siinä, eli pakko yrittää ettei jää harmittamaan...ja näinhän siinä tänään sitten kävi;) tokoiltiin "untamoiden" kolmas ykköstulos ja TK1 on nyt sitten plakkarissa ja avoimeen luokkaan on siirryttävä....Tämän päivän kisassa positiivista oli paikallamakuu, Remu oli tosi rauhallinen, varmaan ensimmäistä kertaa kisoissa. Taluttimessa seuraamisessa olin kävellä käännöksessä koiran yli..ja meinasi sitten olla se kisa siinä...mutta onneksi koira toipui nopsaan ja seurasi vapaana ihan hyvin. Luoksetulossa sitten jäi parin metrin päähän haistelemaan maata, jolloin kuumeisesti mietin mitä ihmettä, antaakko uusi käsky...ja hypyssäkin oli jotain härdelliä loppukaneettien kanssa. Perusasennot ovat jnkn verran vinoja kisoissa, eli treenattavaa on paljon avointa luokkaa varten, mutta kiirettä kisoihin ei ole...josko keväällä...kisojahan meidän seurassa on melkein joka kuukausi että sen puoleen on hyvä tilanne, täytyy vaan alkaa treenaamaan tavoitteellisemmin;)

Näyttelyissä kävimme Valkealassa 13.11 ollen lopulta PU2 ja varaserti...siis harmittavan lähellä oli oikeakin serti. Tuomari oli tollereille uusi ja ainakin meidän arvostelu oli ihan sen näköinen kuin koirakin, eli maininta isoista korvistakin löytyy. Jyväskylässä kävimme 14.11 saaden vaaleanpunaisen nauhan mutta parasuros-kehästä meidät käteltiin pian pois... Ei loppupelissä pöllömpi viikonloppu, kun ei ne vaaleanpunaiset nauhat ole Remulle niin automaattisesti tulleet, seuraavat näyttelyt joihin meidän kannattaa mennä ovat ensivuoden puolella. Nyt nautitaan talvesta ja lumesta ja odotellaan Remun kanssa jo pikkuhiljaa Joulua!