Tässä hän nyt sitten on...kanien kauhu...oisko tää nyt sitten se tollerimainen ote kanista, vai mikä?

Tässä sentään on tuo ote edes vähän sinne päin..

"joo, joo, näytä sä se suunta, niin mä haen sieltä jotain tai jätän sitten hakematta....

 

Eli Remulle sunnuntaina 30.5 Siilinjärveltä Nome-b alo2-tulos, pääsi jäljelle, mutta....kania ei sitten millään tyylillä enää tullut sieltä jäljen päästä. Ykköstulos oli siis harmittavan lähellä, mutta tähänkin tulokseen on oltava tyytyväisiä, sillä nomeilu ei ole missään vaiheessa ollut Remulle helpoin ja halutuin laji, milloin koe on keskeytynyt riistasta kieltäytymiseen tai puutteelliseen/haluttomaan hakutyöskentelyyn. Eikä ole muistista vielä pyyhkiytyneet ne ajat, jolloin kotipihassa treenatessa nähdessään variksenraadon karkasi Remu kiireen vilkkaa naapuriin, ettei vaan tarvitse moista yökötystä suuhunsa ottaa, on naapureiden ihmetykseksi ollut varis/kanikarusellia, riistaa sukassa, lokin siipiä damissa ja on niitä lokin siipiä kaivettu kukkapenkkeihin jne.

Eli jotain edistystä on siis tapahtunut parempaan suuntaan tuon riistahalukkuuden suhteen. Voihan se olla että, vaikka nomeen ei varsinaisesti panosteta niin Remu saatetaan nähdä vielä tänäkesänä jossain nome-kisoissa, mene ja tiedä;)

Remulla oli myös reilu viikko sitten kolmas WT-startti Muuramessa, josta niinikään tuliaisena oli jälleen tulos, eli avo2. Ei lainkaan hassummin, kaikki tarvittavat damit siis löytyivät, varmuutta tiettyihin juttuihin pitää vielä saada ja mitä muutakaan, kuin treenata lisää;) lisätreeniä ainakin jossain muodossa tulee sitten leirillä viimeistään, minne ei enää ole pitkä aika.

Remun kanssa suunnataan ennen leiriä vielä näyttelyyn Jämsään, muita kokeita ei suunnitelmissa nyt...ainakaan kesäkuussa....

Kiitokset Remun kuvista Raminille!