...oli viime viikonloppuna, kun ensin lauantaina olimme Valkealuomen koululla Jämsänkoskella Remun kasvattajan järjestämillä pentutreffeillä ja sunnuntaina Saarijärvellä koiranäyttelyssä. Pentutreffeillä ei Remun sisarusparvesta ollut paikalla kuin Ria, näitä nuoria hulivili-kasvatteja oli sitäkin enemmän. Remulle ja muille vanhemmille koirille oli ulkopuolisten vetäjien toimesta järjestetty noutojuttuja dameilla. Oli hakuruutua lettomaisessa maastossa, vesiohjausta, markkeerausta veteen ja hakua vielä metsässä. Näissä Remu toimi tyylilleen uskolliseen tapaan, eikä ohjaajan tarvinnut itse hakea veteen damilauntserilla ammuttua damia;) Harjoittelua seuraamiseen ja sivulle tuloon tarvitaan edelleenkin... Treffeiltä suuntasimme kotiin myöhemmin illalla muiden jäädessä vielä nauttimaan pöydän antimia;). Sunnuntaina Remun näyttelykin noudatti tuttua linjaa, eli EH:han se sieltä jälleen kerran tuli. Arvostelussa ei siis tullut varsinaisesti mitään uutta esiin, ne kulmaukset ja jäykät liikkeet haittaavat edelleen, niitä varmaan taitavamalla esittämisellä saisi parannettua, mutta minkäs teet kun itsellä suu kuivuu ja jännityksestä itsekin on aivan jäykkänä siinä vaiheessa kun koiraa pitäisi esittää...;) Remu ja varmaan moni muukin punaturkkinen omistajineen odottaa jo kovasti ensi viikolla alkavaa sorsastusta, toivotaan että saalista tulee ja paljon niitä tipujen talteenottoja... Remun kanssa emäntä on koko kesän käynyt ahkerasti agilityn alkeissa jä käydään jatkossakin, vaikka välillä ei tiedä mitä kaikkea tuo koiruus keksii, renkaan ali voi huoletta tunkea itsensä vaikka siinä olisi mikä este...tai onko se nyt niin tarkkaa mistä päästä putkeen menee...aidatkin voidaan joskus alittaa...