Rovaniemellä käväistiin kisaamassa elokuun puolessa välissä, majoituttiin Ranualla  ja siis hetki leikittiin turistia, kuten kuvista näkyy...

Itse koe-maastot olivat kyllä upeita ja sääkin sattui suosimaan, eli oikein kaunis aurinkoinen muttei liian kuuma elokuinen aamupäivä koepaikalla viivyttiin.

Remu oli kuulemma jonkin sortin nähtävyys, kuulema vuoden 1998 jälkeen ei heidän järjestämissä nomekokeissa ole avoimessa luokassa tolleria kisaillut...

..ja olisihan sitä tietysti voinut vähän paremmakin esityksen antaa...kaikki riistat Remu haki mitä pitikin, jopa korpinkin toi lintu silmillä kuten kuvasta näkyy;) mutta ohjaus oli Palanderimaista pujottelua eikä kuunnellut pilliä kunnolla, sekä markkeerauksissa unohti toisen heiton (eli ohjaamalla linnun löysi ja meinasipa kiivetä veneeseenkin, kun ohjaaja ohjasi tiettyyn suuntaan...kylläpä silloin teki ohjausta suoraviivaisesti...)

Tuloksena siis AVO3, ja koepöytäkirja kertoo karua kieltään (kun se viimein postin kautta itsellemme saimme....) Tuomarina kokeessa oli Risto Heikkonen

Haku: tekee itsenäistä hakua

Ohjattavuus:saisi kuunnella paremmin ohjaajaa

Paikallistamiskyky:näkee molemmat heitot, koira unohtaa ensiksi heitetyn

Riistan käsittely:hyvä

Muut ominaisuudet:rauhallinen passissa ja laukauksissa

Yleisvaikutelma: varmalla tavalla työskentelevä koira, joka kuitenkin unohtaa markkeeraustehtävän toisen riistan. Tämä laskee palkintosijaa

Tollerinome oli tänä vuonna Salossa ja pitihän se Kiharakerhon lahjoittama "ennenkuin cup" kiertopokaali viedä ajatuksella, että toivottavasti sitä ei tällä kertaa meille tule....

Remuherra into piukeana menossa kokeeseen.

Lieneekö tässä kuvassa se kuuluisa vaihto lokki, minkä Remu nokkelana poikana hakuruudussa vaihtoi...? Siinä vaiheessa oli meinaan sellainen tunne, että tämä oli muuten tässä, kiitos ja näkemiin.....

Piti kotona yrittää keksiä jotain erilaista poseerauskuvaa, kun kuulema blogin päivittäjällä on aina niitä samanlaisia.....

....mutta tässä tätä perinteistä mallia nyt sitten kuitenkin tulee;))

Tollerinome Remun kohdalla meni siis hyvin ja paremmin olisi ilman vaihtareita mennyt. Tuloksena siis AVO2 ja kotiin tuomisina oli kuvassa näkyvät kiertopokaalit ja maljakko. Remu oli siis vuoden 2011 Tollereiden NOME-MESTARI, paras Avo-luokan koira sekä palkittiin parhaasta avoimenluokan yhteistyöstä. Päivä oli pitkä ja mielellään oltaisiin lähdetty kotiin aikaisemmin, jostain kumman syystä meitä ei oikein päästetty lähtemään...

Fiilikset siis ovat kuvanlaiset, makealta maistuu ja makealta Remusta maistui meidän eväsleivät, jotka se ennen omaa suoritustaan autossa kaivoi kassista....

Koepöytäkirja on pikkasen parempaa luettavaa kuin Rovaniemellä, tuomarina Risto Heikkonen.

Haku: tekee itsenäistä hakua

Ohjattavuus: saadaan melko helposti ohjattua riistalle  (pakko itsekkin sanoa, että se oli Remulta ja isännältä nappi suoritus)

Paikallistamiskyky: näkee molemmat heitot ja noutaa molemmat.

Riistan käsittely: koira vaihtaa riistan sekä toivoisin spontaanimpia riistan ylösottoja

Muut ominaisuudet: rauhallinen passissa ja ammuttaessa

Yleisvaikutelma: hyvin kokeen tehnyt koira jolla pienet puutteet riistan käsittelyssä laskevat palkintosijaa.

...taas on aikaa blogin päivittämisestä vaikka onhan tässä jotain mukavaa ja vähemmän mukavaa ollut ja mennyt. Aloitetaan niistä vähemmän mukavista... sain vihdoin ja viimein tilattua Remulle ajan hierojalle ja sieltähän niitä jumeja löytyi useampikin, mutta etenkin oikean puolen etulavan seutu on jumissa ja kipeä (on vissiin ollut tietokoneella liikaa..). Vasenta puolta hierottaessa Remu selkeämmin rentoutui ja laittoi silmät kiinni, mutta oikeaa puolta hierottaessa äänteli siihen tyyliin, etten sellaista ääntä ole aiemmin kuullutkaan. Olin aiemmin ihmetellyt miksi Remu rintaa harjattaessa väistelee, muita selvästi havaittavia oireita emme olleet huomanneet. Nyt kotiläksynä hieroa itse tietyin väliajoin ja tehdä erilaisia venytyksiä, uudelleen hierojalle menemme parin viikon päästä. Että näin, edellisen kerran näitä jumeja oli pari vuotta sitten vasemmalla puolella ja silloinhan Remu näytti kivun nuolemalla/näykkimällä etutassujaan yms.

Sitten niihin mukavimpiin kuulumisiin, viime viikonloppuna Remu korkkasi nomessa avoimen luokan hienolla 2-tuloksella ja tuloksen arvoa nostaa kyllä huimasti tuo, että varmasti kipeää on liikkuminen maastossa tehnyt. Pöytäkirja on remumaista luettavaa...;)

Haku: tekee itsenäistä hakua, joka on alussa tehokasta. Loppua kohden teho hieman hiipuu ja olisi toivonut parin riistan sisäänottoa lisää.

Ohjattavuus: kuuntelee ohjaajaansa ja etenee riistalle vaivatta

Paikallistamiskyky: havaitsee heitot ja noutaa ne

Riistankäsittely: moitteeton, voisi ottaa ylös hieman nopeammin.

Muut ominaisuudet: rauhallinen

Yleisvaikutelma: tasaisella vauhdilla työskentelevä koira,joka selvittää kokeen pääpiirteittään mainiosti. Hakuun olisi toivonut hieman lisää tehoa.

Remun nomekokeeseen liittyi vielä toinenkin jännitysmomentti, kun herra on ollut niin lemmenpauloissa juoksuisen naapurin nartun takia, että hieman epäilytti malttaako kokeessa tehdä mitään, mutta onneksi ei juurikaan vaikuttanut. Herran lemmenkipeys on ollut muutaman päivän sellaista laatua, että isäntäväen hermo on ollut koetuksella. Nykyään kun piippaa ja herättää yölläkin...huoh..onneksi nyt näyttää tilanne rauhoittumaan päin olevan. Huvittavaa vaan että rakkauden kohde on 13-vuotias gorgi...

Kesäkuussa oli näyttelyt täällä kotikonnuilla ja Remu oli Rop... ja mikä ihaninta päästiin kerran elämässä-tyyliin sanomaan "ettemme voi ottaa sertiä vastaan"...:)) Hienoa oli käväistä ryhmäkehässä, kun kaikki rodut esiteltiin yleisölle  "seuraavana vuorossa novascotiannoutaja..." nämä on niitä harvoja tähtihetkiä mihin olemme päässeet/pääsemme.

Remun keikkakalenterissa on mahdollisesti kaksi nome-starttia heinäkuussa ja kai meidän pitäisi siihen tokoonkin ilmoittautua... ja eihän siihe sorsastuskauteenkaan pitkä aika ole, saataisiin vaan herran kroppa kuntoon ennen sitä.

Kuvat kertokoon tällä kertaa meidän fiiliksistä....

Remu yrittää olla jotenkin cool....

"Ehkä mua pikkasen kuitenkin naurattaa...;)"

"Okei, mähän oon noutaja..."

Mitäs muuta meille kuuluu? Alkuvuodesta Remun kanssa korkattiin Tokossa avo-luokka tuloksena avo2 ja siitä kisasta taisi jäädä jotain muistoa...meinaan Remun tatuoitua korvaa koristi jonkin aikaa muutakin kuin pelkkä tatska;) Jep, jep naapurin hammashan se korvaa hieman hipaisi paikkamakuussa, Remun omaa syytä, mutta ylläri lienee niin meille kuin kanssakilpaajille että loppujen lopuksi saatiin 10 paikkamakuusta...tarina onkin sitten kaikkine vaiheineen tapahtumarikas, joten jääköön kirjoittamatta. Jotenkin ollaan paikkamakuun suhteen palattu juurille ja ei vaan innosta kisailu nyt...no viimeistään tolleri-tokossa taas, kun se kotipaikkakunnalla tänä vuonna järjestetään.

Remu kävi vappuaattona isännän kanssa Nilsiässä WT-kisoissa, joissa ei saletisti natsannut, tuloksena AVO0 joista kolme rastia nollia ja yksi 17 pistettä...damit jäi löytymättä, positiivistä että koira teki kuitenkin töitä , yritti etsiä eikä luovuttanut heti...tosin samassa kisassa taisi muillakin koirakoilla olla samansuuntaisia ongelmia...selityksen makuako?

Tollerileiri jää meiltä väliin, ellei sitten käydä tuttuja moikkamassa muuten vaan. Pieksämäellä on silloin ko. viikonloppuna näyttely, johon Remukin on ilmoitettu ja palveluskoirayhdistys on yksi järjestäjistä, joten talkoillaan siinä samalla. Katsotaan saadaanko nyt tuomarilta muuta mainintaa kuin että "saisi olla aavistuksen rungoltaan hoikempi..." on meinaan sama tuomari kuin toukokuussakin:)

Tavoitteena oli saada Wt:ssä avoimesta luokasta tulos (niitähän tulikin avo 2 x2, avo 3) mutta se himoittu ykköstulos jäi siihen lammasaitaan Inkoossa Tolleriwt:ssä ja muistissa on kevään ensimmäisistä kisoista liian hiekkaiset damit...;)

Nomessa ei niitä tavoitteita uskallettu edes asettaa...toukokuussa Remu the Kanien kauhu (nouto-ote kanin takapuolesta jaksaa hymyilyttää edelleen) pääsi kisassa jäljelle, mutta kani jäi jäljen päähän ja tulokseksi alo 2. Heinäkuussa helle helli sitten sen kauan kaivatun ja salaa toivotun ykköstuloksen! Tollerinomessa tie päättyi sitten riistasta kieltäytymiseen viimeisellä variksella...kotiin tuomisena palkinto parhaasta alokasluokan yhteistyöstä sekä Kiharakerhon lahjoittama "Ennenkuin cupin" kiertopalkinto.

Näyttelyissä ei mennyt pöllömmin, viidessä käytiin ja tuloksena PU2 serti, PU2 vara-serti, PU3 vara-serti, PU3 sekä yksi eri ilman sijoitusta.

Tokossa tuli enemmän niitä ykköstuloksia kuin yksi ja TK1-koulutustunnus on plakkarissa. Tolleriyhdistyksen toko-tulokas titteli ja kiertopalkinto saatiin myös ikäänkuin kaupan päälle:)

Tokihan Remu on päässyt käytännön metsälle ja kulkee mukana lähes kaikkialle minne isäntäväkikin.

Tulevalle vuodelle lienee aika jotain tavoitteita asettaa: Wt:ssä ne avo-ykköstulokset ja nomessa startti avo-luokassa, siinä mikä tahaansa tulos on kiva yllätys (nollaa ei siihen lasketa...). Näyttelyissä viimeisen sertin metsästys jatkuu ja tokossa kilpaillaan avo-luokassa.

Tarkoitus tulevana vuonna toimittaa meillä olevat kiertopalkinnot eteenpäin eli suunnitelmissa osallistua Tollerinomeen sekä "Tolleritokoon"...ja mitä kaikkea muuta kivaa sitten ensivuonna keksitäänkään jää nähtäväksi, haaveitahan sitä kaikenlaisia pitääkin olla, mutta pidetään jotain ihan omana salaisena haaveina vain. Oikein hyvää ja tuloksekasta Uutta Vuotta 2011 kaikille!

Näyttelyissä kävimme Valkealassa 13.11 ollen lopulta PU2 ja varaserti...siis harmittavan lähellä oli oikeakin serti. Tuomari oli tollereille uusi ja ainakin meidän arvostelu oli ihan sen näköinen kuin koirakin, eli maininta isoista korvistakin löytyy. Jyväskylässä kävimme 14.11 saaden vaaleanpunaisen nauhan mutta parasuros-kehästä meidät käteltiin pian pois... Ei loppupelissä pöllömpi viikonloppu, kun ei ne vaaleanpunaiset nauhat ole Remulle niin automaattisesti tulleet, seuraavat näyttelyt joihin meidän kannattaa mennä ovat ensivuoden puolella. Nyt nautitaan talvesta ja lumesta ja odotellaan Remun kanssa jo pikkuhiljaa Joulua!

Sorsastus on Remun kohdalla mennyt eteenpäin, eli tykkää siitä touhusta kuin hullu puurosta...ja vähän hulluhan tuo tollo siellä metsällä on...

Veneessä ei voi istua vaan nimenomaan pitää seisoa reunalla joko tyyliin näin...

..tai sitten näin, syynä on hiiirmuinen into ja että tuo perässä istuva ohjaaja on sen näin aikoinaan antanut hyöriä..eli sitä saa mitä tilaa...

Kaislikossa vain suhisee kun Remu kiertää etsimässä lintuja, tosin välillä lähtee turhan kauaksikin etsimään ja kurkii sitten jostain kauempaa kuinka ne muut ei tule perässä, mutta osaa olla passissa myös hiljaa paikoillaan sekä hakea tipuset sitten tarvittaessa ohjattuna mikäli tarve vaatii, eli vuosi vuodelta kokemuksen myötä on Remu alkanut hoksata mitä järvellä siltä odotetaan ja mitä sen tulee tehdä.

Tolleri-Wt oli sitten syyskuussa Inkoossa, jonne mekin sitten ajeltiin yli 350km suuntaansa. Päivä alkoi rastilla jossa ensin oli ykkösmarkkeeraus ojaan, ojan edessä kaislikkoa ja siinä tuntui että eipä hyvin alkanut tämä rasti, sillä niin ohjaamiseksi meni se markkeeraus kuin olla voi. Samaan rastiin kuului myös ohjaus toiseen kohtaan pellolle. Toinen rasti oli myös pellolla eri kohdassa ja erilaisessa maastossa, mutta enpä enää muista mitä rastilla piti tehdä...hakea dami, olisiko ollut jotain markkeerausta...? Aiemmin oli jo tuomari sanonut, että nyt voisi harjoitella lammasaidan yli hyppäämistä, ja eihän siitä Remun kohdalla meinannut mitään tulla, ensimmäisellä harjoituskerralla pasautti siis päin aitaa ja kirsuun ruttuja ja silmäkulma turvoksiin...

Kaksi muuta rastia olikin sitten veden äärellä, kakkosmarkkeerausta ja hakua. Ne Remu suoritti hienosti ja etenkin viimeisellä rastilla ollut haku parityökentelynä oli mukavaa katsottavaa, koira jaksoi pitkästä päivästä huolimatta tehdä tehokasta hakutyöskentelyä. Mielessä oli että jokin tulos saadaan, mutta finaaliin tuskin on mitään asiaa...yllätys olikin melkoinen kun käsky finaaliin kävi ja siinä vaiheessa epäilys mahdollisesta finaalitehtävästä...niinpä, siellähän se saamarin lammasaita odotti...joo, ei mennyt Remu aidasta yli, eikä hoksannut aidan sivussa olevaa reikää, joten tulokseksi tästä päivästä tuli siis pyöreä nolla! Harmitti ja toisaalta taas ei, Remu teki kuitenkin parhaansa, se oikeasti yritti finaalitehtävässä kaikkensa ja on tuo koiruus oppinut kuuntelemaan pilliä;)  Finaalin jälkeen yhdessä saatiin Remu hyppäämään avustettuna ja houkutusten kera pari kertaa aidan yli, mutta vaikeaa se oli, joten tätä täytyy alkaa harjoittelemaan vastasen varalle.

Tänään oli sitten Tollereiden ja Savon Nuuskujen järjestämä tokokoe Varkaudessa. Hirvittävästä jännityksestä huolimatta tokoiltiin Remun kanssa ensimmäinen alokasluokan ykköstulos 176 pisteellä ja saatiin ikäänkuin kaupanpäälle Tolleriyhdistyksen  toko-tulokas titteli! Tavoitteena meillä oli että jos saadaan kaikista liikkeista pisteitä ilman nollia niin tyytyväisiä ollaan...ja näinhän siinä kävi. Viikon päästä on kotikisat hallilla (yhdistysten välinen haasteottelu) jossa osallistutaan vielä alokasluokkaan ja sitten päästään vihdoin harjoittelemaan kunnolla avoimen luokan liikkeitä. Nyt tuntuu kyllä tosi hyvälle! Kyllä se toko on kivaa:)...niin kivaa että emäntä ilmoitti halukkuutensa osallistua tollereiden tokotoimikuntaan...

...sillä tässä se nyt on! Pokaali hienosta Nomekisasta Leppävirralla paahtavassa helteessä lauantaina 3.7.10 ja tuloksena siis ALO1. Kyllä sitä on muutaman kerran yritettykin...

Koepäivä oli tosiaan helteinen ja parivaljakko aamulla kotoa lähti klo 8 ja pääsivät viimein omalla vuorollaan suorittamaan tehtäviä klo 15, niin täällä kotona hiipi jo pieni epäilys, josko Remu ei kuumissaan jaksa tehdä tehtäviä osaamallaan tasolla....mutta näin se vain yllätti. Yleensä haku on heikoin alue, mutta nykyisin heikoimmaksi alueeksi on muodostunut markkeeraus, siinä kun Remu yrittää etsiä riistaa tai damia silmillään ei niinkään käytä tuota punoittavaa nenäänsä;)

Remulta jäi siis yksi markkeerausriista noutamatta, mutta muut tehtävät tuomarin mielestä suoritti sillä tasolla, että pääsi jäljelle..ja niin vain se kani tällä kertaa tuli sieltä jäljen päästä.

Tehdystä työstä täytyy saada kunnon palkka, ja niin vain hampurilainen hymynaamalla odotti Remua kotona. Ja kyllähän me omistajatkin ollaan tässä oltu hymyssä suin....

Remun kanssa mietinnässä on nyt mihin kisoihin osallistutaan ja missä lajissa, samoin näyttelyt on avoinna...kyllähän mieli tekisi sitä viimeistä sertiä metsästämään...

"Tuolla menee joku, en mä nyt kerkee sun kameraa tuijotella..."

"No, hyvä on...pidetään tätä ruusuketta nätisti suussa...onks pakko...ota se kuva äkkiä..."

" Tää on kivempaa näin, mutta älä luule et katon vieläkään kunnolla kameraan.."

" Vapaa...mä en kestä noita kuvaussessioita...!!"

Eli tämmöistä herkkua Remulle Jämsässä 6.6 tarjoiltiin... Remu oli PU2 ja koska ekaksi tullut koira oli jo valio, niin meille tarjottiin mahdollisuutta ottaa serti vastaan, ja kiitos kyllä, meille kelpaa serti oikein mainiosti. Edellinen serti nimittäin on jo vuodelta -07 ja jos samaa tahtia jatkuu niin ennen veteraani-ikää sitä voisikin Remusta tulla vaikka valio...;)

Arvostelu oli ihan Remun näköinen, tosin mainintaa kookkaista korvista ei tällä kertaa ollut. Seuraavat näyttelyt lienevät ehkä Tollershowssa tai Mikkelissä, nome-kokeet ovat heti heinäkuun alussa ja tokokokeitakin olen varovasti katsellut "sillä silmällä", mutta antaas nyt ajan kulua, tiedä tässä mitä kaikkea sitä innostuksissaan tuleekaan tehtyä ja sitten kenties kaduttua...mutta huomenna leireilemään Himokselle Tollerileirille ja näkemään tuttuja.

Tässä hän nyt sitten on...kanien kauhu...oisko tää nyt sitten se tollerimainen ote kanista, vai mikä?

Tässä sentään on tuo ote edes vähän sinne päin..

"joo, joo, näytä sä se suunta, niin mä haen sieltä jotain tai jätän sitten hakematta....

Eli Remulle sunnuntaina 30.5 Siilinjärveltä Nome-b alo2-tulos, pääsi jäljelle, mutta....kania ei sitten millään tyylillä enää tullut sieltä jäljen päästä. Ykköstulos oli siis harmittavan lähellä, mutta tähänkin tulokseen on oltava tyytyväisiä, sillä nomeilu ei ole missään vaiheessa ollut Remulle helpoin ja halutuin laji, milloin koe on keskeytynyt riistasta kieltäytymiseen tai puutteelliseen/haluttomaan hakutyöskentelyyn. Eikä ole muistista vielä pyyhkiytyneet ne ajat, jolloin kotipihassa treenatessa nähdessään variksenraadon karkasi Remu kiireen vilkkaa naapuriin, ettei vaan tarvitse moista yökötystä suuhunsa ottaa, on naapureiden ihmetykseksi ollut varis/kanikarusellia, riistaa sukassa, lokin siipiä damissa ja on niitä lokin siipiä kaivettu kukkapenkkeihin jne.

Eli jotain edistystä on siis tapahtunut parempaan suuntaan tuon riistahalukkuuden suhteen. Voihan se olla että, vaikka nomeen ei varsinaisesti panosteta niin Remu saatetaan nähdä vielä tänäkesänä jossain nome-kisoissa, mene ja tiedä;)

Remulla oli myös reilu viikko sitten kolmas WT-startti Muuramessa, josta niinikään tuliaisena oli jälleen tulos, eli avo2. Ei lainkaan hassummin, kaikki tarvittavat damit siis löytyivät, varmuutta tiettyihin juttuihin pitää vielä saada ja mitä muutakaan, kuin treenata lisää;) lisätreeniä ainakin jossain muodossa tulee sitten leirillä viimeistään, minne ei enää ole pitkä aika.

Remun kanssa suunnataan ennen leiriä vielä näyttelyyn Jämsään, muita kokeita ei suunnitelmissa nyt...ainakaan kesäkuussa....

Kiitokset Remun kuvista Raminille!

eli mikä lie ohimenevä tilapäinen mielenhäiriö saanut emännän ilmoittamaan Remun kisaamaan tokossa, tuloksena alo3 ja 136,5 pistettä.  Koe alkoi ihan hyvin, paikkallamakuukin onnistui vaikka kaksi käskyä joutuinkin antamaan ja vaikka samassa ryhmässä olikin muuta härdelliä, niin Remu hienosti kesti paikoillaan ja makuuasennossa. Hallissa oli tosi kuuma, vaatimattomat +26 astetta, mielestäni Remu oli ihan hyvin ns. hereillä ja vireessä ennen meidän yksilöliikkeitä. Seuraaminen taluttimessa sujui, pientä loittonemista juoksuosuudella. Seuraaminen vapaana alkoi hyvin, juoksuosuuskin ok, mutta sitten olisi vielä pitänyt jatkaa liikettä...emäntä jatkaa kävelyä mutta mitä tekee Remu? sen mielestä seuraaminen sai riittää ja se sitten vaihtoi liikkeen seuraamisesta liikkeestä seisomiseen.....kääk, siinä vaiheessa emännällä valuu kaikki toiveet hikenä kivituhkaan siitä mahdollisesta hyvästä tuloksesta...Remu vaan edelleen seisoo ja katsoo ihmeissään kun yritän saada sitä vielä mukaan seuraamaan, että enkö mä tajua, ei tästä seisomasta oo ennenkään saanut lähteä liikkeelle...huoh ja nolla pistettä! Muut liikkeet menivät sitten melko tasaisesti, luoksetulossa se kurkki jotain taaksepäin ja tuli jolkottaen hitaasti sivulle, sekä hypyssä kolautti jalkansa lautaan. Että näin, ei siinä selittelyt auta, kun ei osata tarpeeksi niin sitten ei! Emäntää kyllä näköjään jännittää kisa kisalta enemmän, ja se mistä olen hyvilläni, on se ettei koira ja emäntä ihan täysin lamaantuneet pieleen menneen seuraamisen jälkeen. Jotain meidän seuraamiseen on nyt tullut, koska sunnuntaina oli tilaisuus ohjattuna käydä tokoilemassa ja seuraamista kokeilla, niin siinä ilmeni vähän samanlaisia elementtejä kuin itse kisassa, koira jäi taakse seisomaan ja ihmettelemään. Mutta annas olla kun Remu tietää, et palkkaa on tulossa niin sitten se kyllä seuraa vaikka kuinka tiiviisti...tollo mikä tollo...tai kukapa sitä työtä tekee palkatta;)  Me taidetaan pitää Remun kanssa noista toko-kisoista näppimme nyt erossa ja tokoilla ihan omaksi iloksemme....

Kyllä se tollo jotain osaakin...isäntä ja Remu olivat helatorstaina Korpilahdella WT-kokeessa ja sieltä oli hienosti tuliaisena AVO2 tulos ja 54 pistettä, jihaa, parannusta edelliseen kokeeseen! Seuraavat kisat onkin sitten jo tulevana sunnuntaina ja kuun lopulla bonuksena Nome-startti, jossa tavoitteet eivät ole niin korkealla kuin tuossa WT:ssä.