...taas on aikaa blogin päivittämisestä vaikka onhan tässä jotain mukavaa ja vähemmän mukavaa ollut ja mennyt. Aloitetaan niistä vähemmän mukavista... sain vihdoin ja viimein tilattua Remulle ajan hierojalle ja sieltähän niitä jumeja löytyi useampikin, mutta etenkin oikean puolen etulavan seutu on jumissa ja kipeä (on vissiin ollut tietokoneella liikaa..). Vasenta puolta hierottaessa Remu selkeämmin rentoutui ja laittoi silmät kiinni, mutta oikeaa puolta hierottaessa äänteli siihen tyyliin, etten sellaista ääntä ole aiemmin kuullutkaan. Olin aiemmin ihmetellyt miksi Remu rintaa harjattaessa väistelee, muita selvästi havaittavia oireita emme olleet huomanneet. Nyt kotiläksynä hieroa itse tietyin väliajoin ja tehdä erilaisia venytyksiä, uudelleen hierojalle menemme parin viikon päästä. Että näin, edellisen kerran näitä jumeja oli pari vuotta sitten vasemmalla puolella ja silloinhan Remu näytti kivun nuolemalla/näykkimällä etutassujaan yms.

Sitten niihin mukavimpiin kuulumisiin, viime viikonloppuna Remu korkkasi nomessa avoimen luokan hienolla 2-tuloksella ja tuloksen arvoa nostaa kyllä huimasti tuo, että varmasti kipeää on liikkuminen maastossa tehnyt. Pöytäkirja on remumaista luettavaa...;)

Haku: tekee itsenäistä hakua, joka on alussa tehokasta. Loppua kohden teho hieman hiipuu ja olisi toivonut parin riistan sisäänottoa lisää.

Ohjattavuus: kuuntelee ohjaajaansa ja etenee riistalle vaivatta

Paikallistamiskyky: havaitsee heitot ja noutaa ne

Riistankäsittely: moitteeton, voisi ottaa ylös hieman nopeammin.

Muut ominaisuudet: rauhallinen

Yleisvaikutelma: tasaisella vauhdilla työskentelevä koira,joka selvittää kokeen pääpiirteittään mainiosti. Hakuun olisi toivonut hieman lisää tehoa.

Remun nomekokeeseen liittyi vielä toinenkin jännitysmomentti, kun herra on ollut niin lemmenpauloissa juoksuisen naapurin nartun takia, että hieman epäilytti malttaako kokeessa tehdä mitään, mutta onneksi ei juurikaan vaikuttanut. Herran lemmenkipeys on ollut muutaman päivän sellaista laatua, että isäntäväen hermo on ollut koetuksella. Nykyään kun piippaa ja herättää yölläkin...huoh..onneksi nyt näyttää tilanne rauhoittumaan päin olevan. Huvittavaa vaan että rakkauden kohde on 13-vuotias gorgi...

Kesäkuussa oli näyttelyt täällä kotikonnuilla ja Remu oli Rop... ja mikä ihaninta päästiin kerran elämässä-tyyliin sanomaan "ettemme voi ottaa sertiä vastaan"...:)) Hienoa oli käväistä ryhmäkehässä, kun kaikki rodut esiteltiin yleisölle  "seuraavana vuorossa novascotiannoutaja..." nämä on niitä harvoja tähtihetkiä mihin olemme päässeet/pääsemme.

Remun keikkakalenterissa on mahdollisesti kaksi nome-starttia heinäkuussa ja kai meidän pitäisi siihen tokoonkin ilmoittautua... ja eihän siihe sorsastuskauteenkaan pitkä aika ole, saataisiin vaan herran kroppa kuntoon ennen sitä.